Share |

URANTIA-kirja ja KEMIA     

1. Sata alkuainetta (U-Kirja s.477-478):

"Duaalisessa universumissa on tasan sata avaruusenergian toisistaan erotettavissa olevaa atomista materialisoitumaa. Ei jokaisen maailman pintakerroksessa esiinny sataa tunnistettavissa olevaa alkuainetta, mutta ne ovat tai ovat olleet läsnä jossakin tai ovat kehittymässä."

Kemia tieteenä määrittelee uraanin (92. alkuaine jaksollisessa järjestelmässä) jälkeiset ns.
transuraanit keinotekoisiksi alkuaineiksi, joita voidaan valmistaa ydinreaktoreissa tai
hiukkaskiihdyttimissä. Määrittely voidaan tehdä toisinkin: keinotekoisia ovat alkuaineet,
joita voidaan valmistaa vain hiukkaskiihdyttimissä ja jotka ovat niin lyhyt ikäisiä, että
hajoavat radioaktiivisesti käytännöllisesti katsoen heti valmistamisen jälkeen. Niinpä
mendelevium (no 101) hajoaakin miltei silmänräpäyksessä, kun 101. elektroni on tuotu
radalleen (kuten U-Kirja s. 478 jo v.1935 ilmoitti; tiede valmisti mendeleviumia vasta
v. 1955). Sen sijaan fermium (no 100) on korkein alkuaine, jota voidaan valmistaa reaktorissa;
sen eri isotooppien puoliintumisajat vaihtelevat muutamasta minuutista useihin tunteihin.

Urantia-kirjan yllä oleva maininta "kun 101. elektroni on tuotu radalleen" on tietysti outo, sillä kokeellisesti ytimeen ammutaan protoni hiukkaskiihdyttimessä (koska ko. ydintä ei voida saada aikaan ydinreaktorissa). Lisätty protoni saa ytimen epävakaaksi hajoittaen sen nopeasti. Mielenkiintoista on kuitenkin, että tieteilijöiden mukaan saattaa olla ns. vakauden saarekkeita raskaammilla ytimillä (1. vakauden saareke järjestysluvuilla 110-114 ja 2. vakauden saareke alkuaineen 164 tienoilla). Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka.

Transuraanien löytöhistoriaa tarkastelemalla saadaan lisävahvistusta tälle "uudelle määrittelylle."
Einsteinium (no 99) ja fermium (no 100) löytyivät vetypommin räjäytyksen
jäljiltä v. 1952; einsteiniumin yhdeksän isotoopin puoliintumisajat vaihtelevat muutamasta
minuutista vuoteen. Curiumia (no 96) oletetaan syntyneen maapallon varhaisvaiheessa
luonnollisissa ydinreaktioissa ja neptuniumia (no 93) on havaittu pieniä määriä uraaniesiin-
tymien yhteydessä. Neptuniumia kuitenkin valmistetaan hyötöreaktorissa, isotooppi Np-237
on pysyvin. Se että eräitä transuraaneja on tai on ollut maankuoressa ja että niitä on löydetty
ydinräjähdysten jäljiltä erottavat ne puhtaasti keinotekoisista (hiukkaskiihdyttimillä aikaan
saaduista) nopeasti hajoavista sadan jälkeen tulevista alkuaineista.

Transuraanien (no 93-100) käyttömahdollisuuksista löydetään edeleen yhtäpitävyyttä
sadan alkuaineen käsitteelle. Neptuniumia (93) käytetään neutroni-ilmaisimissa, plutoniumia
(94) ydinpommin valmistuksessa, amerikiumia (95) palohälyttimissä, curiumia (96) voiman
lähteenä, kaliforniumia (98) ja fermiumia (100) syövän säteilyhoidossa. Vain berkelium (97)
ja einsteinium (99) ovat tiettävästi ilman hyötykäyttöä.

Fysikaalisia ominaisuuksia tarkastelemalla saadaan edelleen lisänäyttöä eräiden transuraanien
suhteellisen hyvästä pysyvyydestä verrattuna puhtaasti keinotekoisiin alkuaineisiin.
Neptuniumin, plutoniumin, amerikiumin ja curiumin sulamispisteet on määritetty (640, 640,
994 ja 1340 oC vastaavasti) ja näiden alkuaineiden pysyvimpien isotooppien puoliintumisajat
ovat tuhansia vuosia. Uraanin (U-235) puoliintumisaika on 4.5 miljardia vuotta. Mainittakoon
lopuksi, että keinotekoisia alkuaineita löytyy jaksollisen järjestelmän "sisältäkin": teknetium
(no 43) ja prometium (no 61), jota ei tavata luonnossa tai on löydetty vain vähäisiä määriä.
Uraania edeltävä alkuaine protaktinium (no 91) on harvinainen luonnossa kun taas toriumia (90)
on maankuoressa jopa enemmän kuin uraania. Toriumia voidaan käyttää hyötöreaktorin
polttoaineena ja mm. Intialla on suuret varannot.

Yhteenvetona voimme todeta, että Urantia-kirjan tieto sadasta alkuaineesta, mitä voidaan myös
pitää tieteellisenä ennustuksena, on täysin paikkansa pitävä nykyisen kemiallisen ja fysikaalisen
tietämyksen kanssa kun tarkennetaan alkuaineiden määrittelyä ja tarkastellaan löytöhistoriaa,
pysyvyyttä, käyttömahdollisuuksia ja fysikaalisia ominaisuuksia. Urantia-kirjan
ilmoitus päättyi v. 1935 ja transuraanit 93-100 on löydetty tai valmistettu vuosina 1940-1952.
Erityisesti on mainittava kirjan tieto ensimmäisen puhtaasti keinotekoisen (jota voidaan
valmistaa vain hiukkaskiihdyttimellä) alkuaineen (no 101) nopeasta hajoamisesta. Tätä alkuainetta,
joka sai nimekseen mendelevium, valmistettiin tiettävästi vasta v. 1955. V. 1935
raskain tunnettu kemiallinen alkuaine oli uraani (92). 1930-luvun lopulla aloitettiin kokeet
transuraanien valmistamiseksi ja, kuten mainittu, transuraanit löydettiin ydinräjähdysten
jäljiltä ja valmistettiin ydinreaktoreissa ja hiukkaskiihdytimillä vasta toisen maailmansodan
aikana ja sen jälkeen.

Loppupäätelmä. U-kirjan teksti vastaa täysin kemian alan nykytietämystä. Jos se olisi peräisin
ilmoitetulta ajankohdalta (1925-1935), transuraaneja voisi pitää ns. tieteellisenä ennustuksena.
Jos aineistoa tarkastellaan kirjan ilmestymisvuoden (1955) kannalta, tieto oli jo olemassa. Lisää tietoa "ihmisperäisyydestä" (eli tieteellisten julkaisujen 1935-1955 käytöstä kirjan laadinnassa) ja mahdollisesta "superhuman origin" tiedosta hiukkasen tässä kirjoitelmassani:Urantia-kirja tietolähteenä.

 
Alkuaineet ja elektroniverho