Share |

Eurooppalaisten Alkuperä: Geneettistä Tuontitavaraa

_______________________________________________________

Tämä, Euroopan geenihistoriaa käsittelevä juttu (3. osa), on jatkoa saman aihepiirin kahdelle aikaisemmalle, jotka ovat:

 Osa 1. Blondit ja Euroopan Ihmisrodut.     Osa 2. Eurooppalaisten kantaäidit.

 OSA 4: Pohjois-Euroopan väestöjen geenisukulaisuus.

--------------------------------------------------------------

J O H D A N T O (KOHDAT 1-3)

 

1.    EUROOPAN NYKYISET IHMISRODUT (IHMISTYYPIT)

geenit_035_800x580_2.jpg

Ulkoisesti havaittavat ominaisuudet, kuten hiusten väri ja silmien väri, määräytyvät geneettisesti. Silmien värin määräävät useat  geenit, joista on tunnistettu kolme eri geeniä. Myös ihonvärin perusteella voidaan tehdä päätelmiä nykyihmisen rodullisista piirteistä.

Euroopan (valkoisten) ihmisrotujen jaottelu: Pohjoinen rotu (Nordic race),  Läntinen eli Välimeren rotu (Mediterranean race),  Itäinen rotu (Alpine race) ja Dinaarinen rotu (Dinaric race).

Videossa (3 min) on kuvien avulla esitetty eurooppalaisia ihmistyyppejä.

Pohjoisen ihmistyypin levinneisyys Euroopassa

(LÄHDE: Antamani ”pisteet blondi-kisasta”,  Osa 2).

Skandinavia, Pohjanmeren ja Itämeren rannikot sekä Länsi-Suomi kuuluvat väestöltään pohjoisen ihmisrodun esiintymisen suurimpaan (80-100%) alueeseen. Alppirodun alueella (sininen) pohjoista ihmistyyppiä esiintyy yleisesti Sveitsissä (70%) ja Itävallassa (55%). Myös Pohjois-Ranskassa (35%), Tshekissä (35%), Unkarissa (39%, HUOM: KUVASSA VIRHE) ja Romaniassa (30%) pohjoisen tyypin esiintyminen on melko yleistä. Välimeren rodun alueella (vihreä) pohjoisen (valkoisen) ihmisrodun osuus on vähäinen: Kreikassa ja Italiassa 5 prosenttia ja Espanjassa vain yksi prosentti väestöstä kuuluu tyyppiin jolla on vaaleat hiukset ja silmät. Peter Frostin tutkimus antaa saman kaltaisen käsityksen ihmistyyppien yleisyydestä Euroopan eri alueilla. Blondien ”ykkösalueella” (Keski-Ruotsi ja Länsi-Suomi) sekä vaaleiden hiuksien että vaaleiden silmien yleisyys alueen syntyperäisen väestön keskuudessa on 80-100%. Blondien ”kakkosalueella” (Pohjanmeren ja Itämeren rannikot) vaaleiden hiuksien osuus on 50-80% ja vaaleiden silmien osuus 80-100%.

pohjoinen_rotu_01.jpg

KUVA 01. POHJOISEN IHMISRODUN LEVINNEISYYS EUROOPASSA.

 

  2.   POHJOINEN ROTU

Vaaleat hiukset ja vaaleat silmät: Prosenttiosuudet Euroopan maissa (VIDEO, 2 min).

Esimerkkinä ”euroblondi”. Ja KUVA alla.

tyypillinen_blondi.jpg


Pohjoisen ihmisrodun (Nordic Race, Nordish or Northern European Race) JAOTTELU.

KESKEINEN (KLASSINEN) POHJOINEN ROTU (Central Subracial Types)

Borreby, Hallstatt Nordic ja Keltic Nordic sekä edellisten sekoittuneet tyypit Anglo-Saxon, Tronder ja Fälish.

A.Borreby. Luoteis-Euroopan alkuperäisten asukkaiden jälkeläiset. Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan jääkauden maksimin aikaisesta (20 000 vuotta sitten) asumiskeskittymästä (Iberian Refugista) pohjoiseen vaeltanut väestö myöhäispaleoliittisen (Upper Paleolithic) kauden viimeisinä aikoina eli noin 15 000-10 000 vuotta sitten. Nykyisissä väestöissä Tanskassa, Lounais-Ruotsissa, Pohjois-Saksassa ja Walloniassa.

B.Pohjoiset alarodut (Hallstatt ja Keltic). Tämä nykyinen pohjoinen ihmistyyppi periytyy useista proto-pohjoisista väestöistä sekoittumisten johdosta Ukrainan Refugista, heijastaen Neoliittisia kulttuureja (Danubian kulttuuri ja neoliittiset maanviljelijät) ja indoeurooppalaisten vaikutusta.

Nykyisissä väestöissä Hallstatt (SWE, Kaakkois-NOR), Keltic (NED, Flanders, SUI, ENG, Lounais-GER, muinaisten germaanisten tyyppien jälkeläiset).

Sekoittuneet alarodut (lähinnä tyypeistä A ja B). Anglo-Saxon (Kaakkois-ENG, Luoteis-GER,  Frisia). Tronder (Länsi-NOR. Kaakkois-ENG). Fälish (Kopparberg-SWE, Pohjois-GER).

PERIFERINEN (SEKOITUNUT) POHJOINEN ROTU (Periphery Subracial Types)

North Atlantid, Paleo-Atlantid,  East Baltic, Neo-Danubian types ja Noric (Sub-Nordish type).

Jaetaan kahteen ryhmään. A. Atlanttiset tyypit, jotka vaelsivat Iberian Refugista 10 000-6 500 vuotta sitten luoteiseen Eurooppaan (kuten Englantiin ja Norjaan) mosaiikkimaisesti levinneiden asumiskeskittymien kautta. Pohjoisella tyypillä tummat hiukset ja vaaleat silmät, paleo-tyypillä hiukset ja silmät tummat). B. Itäiset ja eteläiset tyypit ( Itä-Baltti ja Neo-Danubian sekä Noric). Nykyinen itäbalttityyppi on sekoittunut Borreby-, Fälish-, Neo-Danubian- ja Ladogan-tyyppeihin. Suomessa ja Balttian maissa 50-60% väestöstä kuuluu tähän ryhmään. Neo-Danubian (KUVA) on peräisin Tonavan (Danube ranskankielellä) kulttuurialueelta noin 5 500 vuotta sitten. Nykyisin yleinen monessa Keski-Euroopan maassa (Länsi-UKR, Luoteis-RUS, POL, BLR, HUN, LTU, ROM). Noric on sekoittunut mm. alppirodun ja dinaarisen rodun kanssa (nyk. Pohjois-FRA. Länsi-UKR, Keski-Ger, AUT).

neo-danubian.jpg

Pohjoiseen ihmisrotuun kuuluvilla ihmistyypeillä on vaalean ihon lisäksi vaaleat silmät (siniset, harmaat, vihreät tai vaaleanruskean-vihreät) sekä vaaleat, vaaleanruskeat tai punaiset hiukset. Tutkimus vaaleista silmistä ja vaaleista hiuksista ja niiden yleisyydestä Euroopan eri alueilla.

 

3.   SINISILMÄISYYS

Sinisilmäisyys on periytyvä, mutta geenitutkijoiden mukaan saattaa olla väistyvä ominaisuus. Sinisten silmien on jopa epäilty katoavan kokonaan, sillä ennen ajateltiin periytymisen tapahtuvan vain yhden geenin kautta. Nykyään kuitenkin tiedetään, että silmien väriin vaikuttaa kolme geeniä, jotka ovat EYCL1, EYCL2 ja EYCL3.

vaaleat_ja_tummat.jpg

Professori Hans Eiberg Kööpenhaminan yliopistosta kertoo, että silmien sinisyys on mutaatio. Alunperin kaikki ihmiset ovat Eibergin mukaan olleet ruskeasilmäisiä. Sinisilmäisyyttä alkoi ilmaantua 6 000 - 10 000 vuotta sitten. Sinisilmäisyys on geenimutaatio jolla ei ole merkitystä elinkelpoisuudelle. Sinisilmäisyys on levinnyt syntysijoiltaan Mustanmeren ympäristöstä seksuaalisen valinnan vaikuttaessa Skandinaaviaan ja erityisesti Suomeen, joka on nykyisin maailman sinisilmäisin maa.

SINISILMÄT.

----------------------------------------------------------------------------------

MITOKONDRIO-EEVA JA KROMOSOMI-AATAMI

Nykyisen käsityksen mukaan nykyihmisen ”mitokondrio-Eeva” asui Afrikassa. ”Kromosomi-Aatami” on edelleen hakusessa.

----------------------------------------------------------------------------------

MISTÄ ME SUOMALAISET MIEHET OLEMME TULLEET?

HAPLORYHMIEN MÄÄRITTÄMINEN PALJASTAA MUUTTOREITIT

Tiede ja erityisesti viime vuosina nopeasti edistynyt geenitutkimus antaa vastauksen: Esi-isämme ovat saapuneet Eurooppaan Lähi-idästä, Mustanmeren ympäristöstä, Keski-Aasiasta ja Siperiasta (KUVA 02). Olemme siis geneettistä tuontitavaraa! Moderni geenitutkimus vahvistaa muiden tieteiden aikaisemmat päätelmät aasialaisesta alkuperästämme.

Ihmisen DNA sisältää informaatiota, jota analysoimalla saadaan tietoa muinaisten väestöjen historiasta, asuinalueista ja muuttoreiteistä. Maapallon eri alueilta ja Euroopan eri maista on kerätty suuri määrä DNA-näytteitä, joista on määritetty näytteen antajan haploryhmä. Haploryhmät jaetaan ”naishaploihin” ja ”mieshaploihin”, koska äidiltä periytyy lapsille mitokondrion (solun energiaa tuottavan yksikön) DNA eli mtDNA ja isältä periytyy pojalle Y-kromosomi eli Y-DNA. Kun naiset saavat tyttäriä ja niin edelleen, mtDNA tyyppi (haploryhmä tai sen muuntunut alahaploryhmä) periytyy sukupolvesta toiseen ja puhumme niin sanotusta äitilinjasta. Kun isältä pojalle periytyvä Y-DNA jatkuu, kyseessä on isälinja. Näissä perimän tietyissä osissa tapahtuu muunnoksia (mutaatioita), joiden analysoinnin perusteella pystytään tekemään päätelmiä. Määrittämällä maailman eri alueilta kerättyjen näytteiden antajien haploryhmät ja paljous, voidaan tehdä arvioita, minä ajankohtana ja millä alueella perimän muunnos on tapahtunut.

Haploryhmän määrityksen perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä DNA-näytteen antajan rotupiirteistä tai etnisestä ryhmästä. Haploryhmät heijastavat vain muinaisten väestöjen (miehet Y-DNA, naiset mtDNA) kulkureittejä.

 Ihmisten ulkoisesti havaittavat ja periytyvät ominaisuudet (”rodulliset piirteet”), kuten ihonväri sekä hiuksien ja silmien värit määräytyvät muutaman yksittäisen geenin vaikutuksesta. Esimerkiksi silmien värin määrää kolme geeniä eli ”DNA:n pätkää”. Tietyn geenin muuntuminen eli mutaatio on johtanut siihen, että alkuaan ruskeasilmäisessä väestössä on syntynyt sinisilmäisiä ihmistyyppejä. Näin oletetaan tapahtuneen Mustanmeren ympäristössä asuneen indoeurooppalaisen väestön keskuudessa noin 8 000 vuotta sitten. Seksuaalisen valinnan vaikutuksesta tämä väestön osa on lisääntynyt ja vaeltanut tuhansien vuosien saatossa kohti pohjoista. Ja kas, eräs nykyisin elävä ihmistyyppi on kehittynyt! Yleisesti ottaen pohjoisen (valkoisen) rodun ihmisillä on vaaleat silmät ja hiukset. Ruskeasilmäiset ja tummahiuksiset ovat kulkeutuneet pääosin Etelä-Eurooppaan.

Jos tutkittavilta alueilta on löydetty ihmisjäänteitä, ne ajoitetaan (hiili-14 menetelmällä) ja määritetään uutetusta DNA-näytteestä haploryhmät. Tällöin saadaan kokeellisesti luotettavaa tietoa kyseisellä alueella asuneesta ihmispopulaatiosta. Näin ollen arkeologiset ja antropologiset tutkimukset fysikaalis-kemiallisine ajoitusmenetelmineen varmentavat pelkästään geenitieteen perusteella tehtäviä päätelmiä, jotka nekin (mtDNA-äitilinjat ja Y-DNA-isälinjat) itsessään heijastavat varhaisten väestöjen muuttoreittejä muinaisilta asuinsijoilta nykyisille asuinalueilleen.

Myös kielitieteellinen tutkimus yhdessä arkeologian ja genetiikan kanssa on käytetty menetelmä. Muinaisten väestöjen suuret muuttoaallot ovat tarkemmin selvitettävissä kuin pienempien ihmispopulaatioiden muuttoliikkeet. Kulttuuriantropologiset ja arkeologiset kaivaukset neoliittisen kauden kulttuurialueilla ovat täsmentäneet tietoutta varhaisten nykyihmisryhmien historiasta.

fin_miehet.jpg

KUVA 02. MIESTEN MUUTTOREITIT EUROOPPAAN JA SUOMEEN

MIESTEN YLEISIMMÄT HAPLORYHMÄT EUROOPASSA

HAPLORYHMÄ I on ilmeisesti ainoa Euroopassa syntynyt Y-DNA haploryhmä. Sen on arvioitu mutatoituneen Balkanilla 25 000 vuotta sitten (vs) Lähi-idästä 45 000-30 000 vs välisenä aikana saapuneesta I J-haploryhmästä. Tällöin viimeisimmän jääkauden mannerjäätikkö oli laajimmillaan ja varhaiset nykyihmiset joutuivat asumaan refugeissa (asumiskeskittymissä), tässä tapauksessa Balkanilla (KUVA 02). Haploryhmä I ja sen alahaploryhmät lienevät eronneet toisistaan joskus 20 000 vs. Pohjois-Euroopassa yleinen alahaploryhmä I1 muunnos tapahtui Keski-Euroopassa, mahdollisesti Pohjois-Ranskassa. Uusi muunnos (mutaatio) I1a syntyi noin 5 000 vuotta sitten Skandinaviassa. Eräät tutkijat ehdottavat, että jokaisella nykyisin elävällä ”I-miehellä” on ollut 10 000-7 000 vuotta sitten elänyt yhteinen esi-isä.

Euroopan nykyisissä maissa I-haplotyyppien prosenttiset osuudet ovat: Suomi ja Viro (30), Ruotsi (40), Norja ja Tanska (30-40), Hollanti ja Pohjois-Saksa (30), Pohjois-Ranska ja läntinen Keski-Eurooppa (20), läntinen Balkan (50), itäinen Balkan (30), Ukraina (30-40), Etelä-Venäjä (10), Etelä-Ranska ja Pohjois-Espanja (10). I-haploryhmää kantanut nykyihminen on siis selkeästi levinnyt Euroopan pohjoisosiin sekä Englannin itäiselle rannikolle Balkanin refugista mannerjäätikön vetäytyessä tuhansien vuosien aikana kohti pohjoista.

HAPLORYHMÄ R on saanut alkunsa Keski-Aasiassa 28 000 vuotta sitten, R1 25 000 vs Kaspianmeren ympäristössä sekä R1a 21 000 vs Etelä-Venäjällä ja R1b 20 000 vs Lounais-Aasiassa.

R1a-väestön kulkureitti on suuntautunut (ilmeisesti Ukrainan refugista) jääkauden jälkeisinä aikoina itäiseen Keski-Eurooppaan, Baltian maihin ja Suomeen saakka, noin 7% nykyisistä suomalaismiehistä kuuluu tähän haploryhmään.

R1b mutaatiota kantavia indoeurooppalaisia valloittajia on saapunut Eurooppaan Mustanmeren pohjoispuolisilta Etelä-Venäjän aroalueilta (kurgaaniteoriat, ratsastajakansat ym.) sekä Turkin Anatoliasta useina muuttoaaltoina 9 000-3 000 vuotta sitten eli jääkauden jälkeisinä aikoina. Koska R1b on yleinen (60-100%) Iberian refugin nykyisellä alueella, tätä mutaatiota kantavien nykyihmisten on (aiemmin) oletettu siirtyneen sieltä kohti pohjoista. Anatolia-teoria (8 500-7 000 vuotta sitten) ja myöhäinen Euroopan valloitus kuitenkin herättävät kysymyksiä. Eräs selitys on se, että germaaniheimot (jotka kantoivat R1b mutaatiota) ovat pohjoisesta päin asuttaneet Etelä-Ranskan ja Espanjan nykyiset alueet.

Mielenkiintoinen havainto on se, että R1 väestöä on vaeltanut joskus myöhemmin syntysijoiltaan (noin 25 000 vuotta sitten Kaspianmeren etäpuolella) aina läntiseen Kiinaan saakka Tarimin altaalle. Tässä olisi selitys sieltä löytyneille ”Tarimin muumioille”, jotka tutkimusten mukaan ovat suureksi osaksi vaaleaihoista europidityyppejä.

Tarimin muumiot

Luoteis-Kiinan Sinkiangissa sijaitsevan Tarimin altaan eteläosasta, Taklimakanin aavikolta, on löydetty noin 2 000 vuotta vanhoja muumioita, jotka ovat säilyneet luonnollisesti hiekka-aavikon kuivassa ja suolaisessa maaperässä. Kiinalaiset ja uiguuriarkeologit ovat tutkineet aluetta tieteellisesti ja tutkitusta yli kolmestasadasta muumiosta vain n.10% kuuluu mongolidiseen ihmistyyppiin. Muut ovat vaaleahiuksisia (jotkut punatukkaisiakin) ja muutenkin selkeästi erilaisia kuin valtaväestö: sanalla sanoen muinaiseen valkoiseen rotuun kuuluvia. DNA-tutkimukset vahvistivat yhteenkuuluvuuden europidien kanssa.

Tarimin muumiolöydöt ovat herättäneet laajalti kansainvälistä huomiota. Jopa hyvin säilyneiden muumioiden kasvot kertovat, etteivät ne edusta Itä-Aasiassa nykyisin yleistä mongolidista tyyppiä. Vaaleahko iho, naisten pitkät vaaleat hiukset ja miesten parrat osoittavat heidän saapuneen lännestä. Keitä nämä Tarimin varhaiset asukkaaat olivat, oli tieteelle tuntematonta ennen kuin geenitutkimus osoitti heidän olevan ns. indoeurooppalaisia, saman haploryhmän (R1b) kantajia kuin Euroopan läntisen alueen nykyinen väestö.

R1b on Länsi-Euroopan yleisin haploryhmä. Sen prosenttiset osuudet ovat Brittein saarilla, Länsi-Ranskassa, Espanjassa ja Sveitsissä 60-100%, Saksassa, eteläisillä alueilla Norjassa ja Ruotsissa sekä Islannissa 30-60%. Neoliittisen ajan Tonavan (Danubian) kulttuurin (5 500 vuotta sitten) alueella (nykyiset keskinen Saksa, läntinen Puola, Tshekki, Unkari ja Romania)  R1b haploryhmän osuus vaihtelee välillä 10-60%. Suomessa R1b-miehiä on vain noin 4%.

N-HAPLORYHMÄ on saanut alkunsa Kauko-idässä 25 000-15 000 vuotta sitten. Suomeen saapuneen mutaation (N1c) arvellaan syntyneen Siperiassa 12 000-10 000 vuotta sitten. Peräti noin 60% suomalaismiehistä kuuluu haploryhmään N. Se on yleisin kulkureitillään Pohjois-Venäjällä (60-100%), yleinen Luoteis-Venäjällä ja Baltian maissa (30-60%) sekä pohjoisilla alueilla Suomessa ja Norjassa (saamelaisväestö).

Prosenttiosuudet (N):  Suomi 60%, Baltian maat 45%, Venäjä (koko valtio) 20%. N-mutaatiota kantava väestö on kansoittanut Euraasian jääkauden jälkeisinä aikoina.

SUOMEN ASUTTAMINEN

Ensimmäiset nykyihmiset saapuivat Suomeen jääkauden lopullisesti väistyttyä 9 000-10 000 vuotta sitten. Maanviljelyksen uskotaan alkaneen maassamme noin 7 000 vuotta sitten (JUTTU KEMIA-LEHDESTÄ):

maanviljely_suomessa.jpg

 

 

 

 

 

 

 

MIESTEN HAPLORYHMÄT SUOMESSA

Nykyisistä suomalaisista miehistä valtaosa (noin 98%) kuuluu neljään haploryhmään N, I, R1a ja R1b.

Prosenttiset osuudet ovat suurin piirtein seuraavat:

N……………………..60%

I……………………….30

R1a, R1b+muut 10%

---------------------------------

Muita lähteitä:

http://www.kurrinsuku.net/

http://suvut.genealogia.fi/henttonen/dnatutkimus.htm

---------------------------------

EUROOPPALAISTEN ÄITILINJAT

Euroopan nykyisten väestöjen mtDNA-tyypit jakaantuvat (noin) kymmeneen päähaploryhmään: ”Sykesin seitsemän Eevan tyttären” klaanit H, V, T, K, U, X, J sekä I, W, N1 sekä lukuisiin alahaploryhmiin, joista mainittakoon U5 (”Ursulan” klaani), U4 (”Ulriken” klaani), H1 ja H3.

NYKYIHMINEN EUROOPASSA: GENEETTISTÄ TUONTITAVARAA LÄHI-IDÄSTÄ

Geneettiset tutkimukset osoittavat, että eurooppalaiset ovat peräisin Lähi-idästä sekä osin läntisestä ja lounaisesta Aasiasta. Vaellukset Euroopan mantereelle ovat tapahtuneet useassa eri vaiheessa, ja tutkijoiden mukaan päämuuttoaallot ovat tapahtuneet noin 40 000 ja 28 000 vuotta sitten. Geneettisesti merkittäviä muuttoaaltoja tapahtui kuitenkin viimeisimmän jääkauden maksimin (noin 26 000-20 000 vuotta sitten) jälkeisinä aikoina jääpeitteen hitaasti vetäytyessä kohti pohjoista. Lopullisesti Euroopan väestöjen geneettinen rakenne, erityisesti Euroopassa nykyisin yleisimmän (yli 40%)  mtDNA-haploryhmän H osalta, tapahtui vasta indoeurooppalaisten muuttajien saapuessa noin 9 000-5 000 vuotta sitten.

HAPLORYHMÄT HEIJASTAVAT VÄESTÖJEN LIIKKEITÄ

Tutkimalla haploryhmien esiintymisen yleisyyttä nykyisissä väestöissä, saadaan tietoa muinaisten väestöjen kulkureiteistä nykyisille asuinalueilleen.

u-haplon_leviaminen.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KUVA 1. VANHIMMAN U-HAPLOTYYPIN LEVIÄMINEN JA YLEISYYS EUROOPASSA SEKÄ  JÄÄKAUDEN MAKSIMIN JÄLKEINEN MAAYHTEYS (DOGGERLAND) BRITTEIN SAARILLE.

Viimeisimmän jääkauden aikana ja vielä jään vetäytyessä kohti pohjoista, Euroopan mantereelta oli maayhteys Brittein saarille. Paksun jääkerroksen sitoma vesimäärä aiheutti sen, että merenpinta oli noin 120 metriä nykyistä alempana. Maayhteyttä kutsutaan nimellä Doggerland. KUVASSA on esitetty muinaisten väestöryhmien mahdollisia kulkureittejä ja U-haplojen yleisyys (prosentiosuudet) nykyisissä väestöissä.

JÄÄKAUSI

http://fi.wikipedia.org/wiki/Veiksel-j%C3%A4%C3%A4kausi

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Weichsel_ice_age_europe.png

http://fi.wikipedia.org/wiki/Merenpinnan_lasku_j%C3%A4%C3%A4kaudella

http://www.pilvivene.com/suurijoki/index.php?option=com_content&view=article&id=43:missae-oli-sapiensin-kivikauden-eden&catid=6:ihmisten-elaemaeae-jaeaekaudella&Itemid=12

http://en.wikipedia.org/wiki/Last_Glacial_Maximum

http://en.wikipedia.org/wiki/Late_Glacial_Maximum

IHMISEN MENNEISYYDEN TUTKIMUS

Genetiikan lisäksi ihmisen muinaisuuden tutkimuksessa fyysinen antropologia (ihmisjäänteiden DNA-tutkimus ja ajoitus), arkeologia (muinaiset asumukset, työvälineet, elinkeinot ym.), kulttuuriantropologia (luolapiirrokset, esineiden muotoilu ja materiaalit, muinaiset kulttuurialueet ym.), ilmaston muutoksien tutkimukset (asuinkelpoiset alueet), satelliittien avulla tehtävät havainnot nykyalueista (muinaiset joet ja järvet eli paleo-vesistöt), meriarkeologia (mereen uponneet rakennelmat), geologia ja kielitieteelliset tutkimukset ovat välttämättömiä mahdollisimman hyvän käsityksen luomiseksi.

Mitokondrio-DNA (mtDNA) periytyy maternaalisesti, äidiltä lapsille, ja sisältää informaatiota vain äitilinjan historiasta. Y-DNA puolestaan periytyy isältä pojalle, ja antaa näin ollen tietoa isälinjasta. Haploryhmät siis antavat tutkijoille mahdollisuuden selvitellä, mistä ja mitä reittejä nykyväestön naiset ja miehet ovat saapuneet kohdemaahan.

ÄITILINJA. Euroopan nykyisten väestöjen mtDNA-tyypit jakaantuvat (noin) kymmeneen päähaploryhmään: ”Sykesin seitsemän Eevan tyttären” klaanit H, V, T, K, U, X, J ja I, W, N1 sekä lukuisiin alahaploryhmiin, joista mainittakoon U5 (”Ursulan” klaani), U4 (”Ulriken” klaani), H1 ja H3. Euroopan nykyisissä väestöissä yleisimmän (yli 40%) H-haplotyypin arvellaan syntyneen Lähi-idässä 25 000-35 000 vuotta sitten. Sykes ajoitti ja sijoitti ”Helenan”,  H-haplotyypin, ”Eevan tyttären” tai klaanin ”kantaäidin”, noin 20 000 vuotta sitten Iberian refugiin (Dordognen laaksoon Etelä-Ranskassa). Täältä ”helenalaisten” oletetaan, viimeisimmän jääkauden väistyessä, levinneen Euroopan eri alueille, yhdessä myöhemmin saapuneiden H-haplotyyppiä kantaneiden muuttajien kanssa (KUVA 2. ALAKUVA). Haplotyyppi H on ollut mukana kaikissa Eurooppaan saapuneissa muuttoaalloissa, mikä selittää sen yleisyyden nykyisten eurooppalaisten keskuudessa.

ISÄLINJA. Anatolia-hypoteesi olettaa, että Indo-Euroopan kulttuuria edeltänyt kulttuuri kehittyi Turkin Anatoliassa ja levisi Balkanin kautta Eurooppaan noin 8 500 vuotta vuotta sitten. Näiden muuttoaaltojen miehet kantoivat Y-DNA-haplotyyppiä R1b, mikä on nykyisin yleisin isälinjan haplotyyppi (alahaploryhmineen)  Länsi-Euroopassa. Muita Euroopassa yleisiä Y-DNA-haploja ovat I (Pohjois-Eurooppa), R1a (itäinen Keski-Eurooppa) ja N (itä-Eurooppa) KUVA 2. ALAKUVA).

nykyihminen_ja_refugit.jpg

 

KUVA 2. NYKYIHMISEN KULKUREITTEJÄ JA EUROOPPALAISTEN YLEISIMMÄT HAPLORYHMÄT.

Nykyihmisen ensimmäinen päämuuttoaalto (KUVA 2, YLÄKUVA) Eurooppaan tapahtui noin 40 000 vuotta sitten, väestöjen alkaessa levittäytyä koko mantereen alueella. Toisen päämuuttoaallon (noin 28 000 vuotta sitten) jälkeen, jääkauden siirtyessä viimeiseen maksimivaiheeseensa 26 000-20 000 vuotta sitten, ihmisten oli palattava lauhempaan ilmastoon kohti etelää. Tärkeimmät asumiskeskittymät (refugit) tänä aikana olivat Iberian, Balkanin ja Ukrainan refugit. Kun jääpeite lopulta, alkaen noin 19 000 vuotta sitten, alkoi vetäytyä kohti pohjoista, metsästyksellä ja kalastuksella sekä myöhemmin karjankasvatuksella eläneet väestöt vaelsivat tuhansien vuosien aikana kohti pohjoisia alueita. Lopulta nomadinen elämäntapa, joskus 8 000 vuotta sitten, alkoi vaihtua maanviljelykseen, jolloin pysyvämpiä kulttuurialueita alkoi muodostua Euroopan eri osiin. Niinpä noin 5 500 vuotta sitten, metsästys-kalastus-keräily elämäntapa oli katoamassa ja mantereella oli kulttuurialueita kuten Danubian (Tonavan) kulttuuri, Välimeren kulttuuri, mosaiikkimaiset Atlanttiset kulttuurit, Kreikan kulttuuri, Itä-Euroopan kulttuuri ja kampakeraaminen kulttuuri.

Haploryhmien mtDNA (V, H, T, K, U, X ja J eli Sykesin stoorin ”Eevan tyttäret”) ja Y-DNA (R1b, R1a, I ja N eli Euroopan yleisimmät isälinjojen haplot) heijastavat muinaisten väestöjen vaelluksia ja kulkureittejä syntysijoiltaan ja asumiskeskittymistä (refugeista) nykyisille asuinsijoilleen (KUVA 2, ALAKUVA). Nuolet kuvaavat väestöjen pääkulkureittejä Suomeen, jossa yleisimmät mtDNA-haplotyypit ovat H (kuten muuallakin Euroopassa) ja U5 (saamelaiset). Isälinjat (haplot I ja N) puolestaan osoittavat, että miehet ovat saapuneet Suomeen sekä lännestä että idästä, kun taas naiset ovat ”enemmän eurooppalaisia” eli äitilinjojen mukaan siis saapuneet lännestä.

H-haplotyypin ihmiset (mtDNA periytyy äidiltä lapsille, mutta vain naiset eli tyttäret voivat sitä siirtää seuraavalle polvelle) eivät kaikki suinkaan ole ”helenalaisia” (Sykesin stoorin mukaan), vaan Eurooppaan saapui Turkin Anatoliasta noin 6 500 vuotta sitten ihmisryhmiä, jotka kantoivat H-alatyypin haploa ja syrjäyttivät ja sekoittuivat ”helenalaisiin” ; tutkijat olettivat aikaisemmin, että kaikki H-haplolaiset ovat ”Helenan” klaanin jälkeläisiä.

LISÄTIETOA

http://people.musc.edu/~geesey/GeneticGenealogy.htm (Prehistoric Human Migrations)

http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo95417.pdf  (Kulkureitit Suomeen)

http://www.eupedia.com/europe/origins_haplogroups_europe.shtml

http://www.eupedia.com/europe/european_mtdna_haplogroups_frequency.shtml  (mtDNA/Eurooppa)

----------------------------------------------------------------------------

h-haplon_yleisyys_euroopassa.jpg

KUVA 3. MtDNA-tyyppi H on ollut mukana kaikissa Eurooppaan suuntautuneissa muuttoaalloissa. Tämä selittää sen yleisyyden nykyisissä väestöissä (YLÄKUVA). ALAKUVASSA H-haplon yleisyys verrattuna muihin haplotyyppeihin.

------------------------------------------------------------------------

h-_ja_u-haplot_nykyisin.jpg

KUVA 4. H- ja U-HAPLOTYYPPIEN PROSENTTIOSUUDET EUROOPAN ERI MAIDEN NYKYISISSÄ VÄESTÖISSÄ.

H-haploryhmä ja sen alahaplotyypit (YLÄKUVA) ovat yleisimmät kaikissa Euroopan maissa. Vanhin haplotyyppi U ja sen alatyyppi U5 levisi erityisesti Pohjois-Eurooppaan, ja U5 on Suomessa (saamelaisväestön johdosta) yleisempi eli U(U5) prosenttiosuus maassamme on 25(18). U-haplon yleisyys Virossa (24%) ja Latviassa (23%) kertoo tätä geenimerkkiä kantavien väestöjen kulkureiteistä (Ukrainan refugista) kuin myös sitä, että geneettisesti baltit ovat suomalaisten lähimpiä sukulaisia. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat geneettisesti lähempänä tanskalaisia , saksalaisia ja brittejä kuin suomalaisia, jotka taas ovat (balttien lisäksi) geneettisesti lähellä hollantilaisia. Toisaalta taas länsisuomalaisten (esim. Laitila) ja itäsuomalaisten (esim. Kitee) välinen geneettinen ero on huomattava. Näin siis Suomen Molekyylilääketieteen laitoksen ja Ruotsin Karolinska Institutin mukaan.

 

 

·  Haplogroup U - Ursula,
    55,000 years ago, including
    U5, established well before
    start of agriculture.
·  Haplogroup J - Jasmine,
    45,000 years ago
·  Haplogroup X - Xenia, 30,000
    years ago.
.

·  Haplogroup H - Helena, 30,000
    years ago,
·  Haplogroup K - Katrine, 12,000
    years ago
·  Haplogroup V - Velda, 12,000
    years ago.
·  Haplogroup T - Tara, 10,000
    year

 

R1b is the most common haplogroup in Western Europe, reaching over 80% of the population in Ireland, the Scottish Highlands, western Wales, the Atlantic fringe of France and the Basque country. It is also common in Anatolia and around the Caucasus, in parts of Russia and in Central and South Asia. Besides the Atlantic and North Sea coast of Europe, hotspots include the Po valley in north-central Italy (over 70%).

Anatolian or Caucasian origins ?

http://www.eupedia.com/images/content/Haplogroup_R1b.gif    (KUVA, yli 80% Irlanti)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Haploryhm%C3%A4

http://en.wikipedia.org/wiki/Human_mitochondrial_DNA_haplogroup

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Seven_Daughters_of_Eve

Bryan Sykes had claimed there were seven major mitochondrial lineages for modern Europeans but others now put the number at 10-12. These additional "daughters" generally include haplogroups I, M and W. A recent paper re-mapped European haplogroups as H, J, K, N1, T, U4, U5, V, X and W.[2]

The Anatolian Hypothesis by Colin Renfrew states that the Pre-Proto-Indo-European Culture arose in Anatolia and spread through the Balkans and into Europe beginning about 8500 years ago. Members of Haplogroup R1b were a part of the next large wave of humans to reach Europe where today this haplogroup is the most frequently observed, especially in western Europe, largely in the form of Haplogroup R1b1a2 (SNP M269), which originated about 7000 years ago.

anatolia-hypoteesi.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KUVA 5. ANATOLIA-HYPOTEESI

MUUTTOAALLOT AASIASTA JA LÄHI-DÄSTÄ

Ensimmäiset merkittävät muuttoaallot tapahtuivat jo myöhäispaleoliittisella kaudella (Upper Paleolithic , 50 000-10 000 vuotta sitten). Mesoliittisella kaudella (10 000- 8 000 vs) Skandinavia ja Suomi saivat ensimmäiset väestönsä. Neoliittisella kivikaudella (8 000-5 500 vs) indoeurooppalaiset saapuivat Mustanmeren ympäristöstä ja Turkin Anatoliasta

MYÖHÄISPALEOLIITTINEN KAUSI

Myöhäispaleoliittisella kaudella noin 35 000 vuotta sitten alkoi nykyihmisen nopea kulttuurikehitys keskellä Veiksel-jääkautta. Kulttuurit jaetaan löytöpaikkojen mukaan nimettyihin paikalliskulttuureihin, esim. Solutré, Gravette ja Madeleine, jotka olivat jääkauden loppupuolen eurooppalaisia kulttuureja. Näinä aikoina nykyihminen saapui myös Amerikkaan, edeltävät ihmislajit eivät olleet vaeltaneet niin kauas. Tänä aikana tehtiin monia olennaisen tärkeitä keksintöjä, esim. jousi, nuoli ja verkko. Noin 10 000 vuotta sitten jääkauden päättyessä suurriista hävisi ja paleoliittisilta metsästyskulttuureilta katosi pohja. Oli pakko siirtyä pienriistan metsästykseen, kalastukseen ja maanviljelyyn. Työkalut muuttuivat pienistä palasista tehdyksi mikroliiteiksi, ja oli saavuttu mesoliittiseen aikaan.

NEOLIITTINEN KAUSI

Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi (kreikan neos uusi, lithos kivi) oli kausi esihistoriassa. Se oli noin vuosina 6000-3500 eaa., mutta ajoitus vaihtelee paljon alueesta ja kulttuurista riippuen.[1] Neoliittisen ajan alkuna on pidetty yleensä kotieläinten ja viljelykasvien tuloa sekä kyläasutuksen ja -kulttuurin kehityymistä.[1] Aikakausi päättyi, kun metalleja alettiin käyttää aseiden ja työkalujen valmistukseen.[1]

Maanviljelyn ja karjanhoidon aloittamista on joskus sanottu neoliittiseksi vallankumoukseksi, joka ajoi kulttuurikehitystä eteenpäin. Ennen neoliittista vallankumousta elanto hankittiin metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä luonnon kasveja ja sieniä. Maanviljely alkoi Lähi-idässä kauden 9800–8700 eaa. päättymiseen mennessä Levantissa tai Eufratin latvoilla Pohjois-Mesopotamiassa.[2][3]. Joidenkin lähteiden mukaan ruista olisi viljelty jo 11 000 eaa.[4]  

TAUSTATIETOA

MUINAISTEN VÄESTÖJEN KULKUREITIT

Haplotyyppien tutkimuksen mukaan nykyihmiset saapuivat Eurooppaan läntisestä Aasiasta ja Lähi-idästä, ja heidän asumiskeskittymiään (refugit) ja elinkeinojaan sekä levittäytymistä rajoittivat viimeisen jääkauden aikaiset ilmastolliset olot.

Milloin sitten nykyihminen saapui Aasiaan, siitä(kin) on erilaisia käsityksiä (ja tutkimuksia).

afrikasta.gif

KUVA 6. ”MITOKONDRIO-EEVAN” JÄLKELÄISET EUROOPPAAN. ”SISARHAPLOJEN” HV LEVIÄMINEN.

Nykyisen käsityksen mukaan nykyihmisen ”mitokondrio-Eeva” asui Afrikassa. KUVASSA esihaplon (HV ”sisarhaplojen”) mahdollinen kulkureitti Euroopan mantereelle.

---------------------------------------------------------------------------------

GENEETTISTÄ TUONTITAVARAA LÄHI-IDÄSTÄ

”Kaikki alkoi Anatoliasta”, näin voidaan kirjaimellisesti todeta, sillä arkeologit ovat löytäneet itäisen Turkin rannikkoseuduilta noin 40 000 vuotta sitten nykyihmisten rakentamien asumusten raunioita. Näiltä seuduilta ja myös Mustanmeren ympäristöstä saapui mantereen väestöjen geeniperimää uudistanut ja kohentanut ”geneettinen tuontitavara” Eurooppaan, syrjäyttäen aluetta aikaisemmin asuttaneet luolaihmiset, neanderdaalit. Modernin ihmisen ensimmäinen päämuuttoaalto läntisestä Aasiasta Eurooppaan oli alkanut, ja mitokondriaalisen (mtDNA:n)  H-haploryhmän ilmaantuminen, kehittyminen (alahaplotyypit) ja leviäminen jatkui useina muuttoaaltoina aina Troijan sodan päiviin asti, noin vuoteen 1 200 e.a.a, Lähi-idän väestöjen paetessa väkivaltaa ja massamurhia Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Lounais-Aasiasta on peräisin myös Länsi-Euroopassa yleisin Y-DNA haplotyyppi R1b. Se lienee saapunut Anatolian ja Balkanin kautta, mutta myös Mustanmeren pohjoispuolista reittiä (Etelä-Venäjän aroalueiden ratsastajakansat).

Eurooppalaisten geenirakenne (genetic makeup) on saanut alkunsa Etelä-Venäjän aroalueilta (Mustanmeren ympäristöstä) saapuneiden ratsastajakansojen, Anatoliasta ja muualta lounaisesta Aasiasta saapuneiden maanviljelijöiden geenivirrasta. Historiassa puhutaan usein indoeurooppalaisista, jotka karkeasti määritellen valloittivat Euroopan 6 000-10 000 vuotta sitten useina eri muuttoaaltoina. Kielitieteilijöiden mukaan he toivat ”vain” Euroopassa nykyiset puhutut indoeurooppalaiset kielensä, eivät siis mainittavasti rotuperimää. Fyysisen antropologian ja genetiikan tutkijat ovat kuitenkin tuoreissa tutkimuksissaan osoittaneet, että ”geneettinen tuontitavara” ja erityisesti H-haplon nykyinen yleisyys on suurelta osin indoeurooppalaisten mukanaan tuomaa, kuten alla esitelty kuvaus ja tämä tieteellinen julkaisu antavat ymmärtää.

Uunituoreen tutkimuksen mukaan Euroopan lopullinen geenimerkkien rakenne (ainakin H-haplon osalta) vakiintui noin 6 500 vuotta sitten tapahtuneen muuttoaallon johdosta. Tuolloin neoliittisen ajan Danubian (Tonavan) kulttuurin alueelle Keski-Eurooppaan, nykyisen Saksan alueelle, saapui ihmisryhmä, joka kantoi uutta H-alahaplotyyppiä. Tämän muuttoaallon uskotaan olevan lähtöisin Anatoliasta, itäisen Turkin rannikkoseuduilta (KUVA 7).  

Aikaisemmin tutkijat ovat otaksuneet, että nykyisissä Euroopan maissa yleisin mtDNA-tyyppi eli H-haploryhmä (noin 45 prosentissa eurooppalaisissa) on lähtöisin viimeisimmän jääkauden väistymisen jälkeisistä väestöjen liikkeistä noin 12 000 vuotta sitten. Sanalla sanoen, uskottiin ”Helenan klaanin” jälkeläisten levinneen Iberian refugista kaikkialle Eurooppaan. Tai sitten on ollut ylipäänsä epäselvää, miksi H-haplo on yleisin tyyppi kaikkialla Euroopassa äitilinjoja tutkittaessa nykyisissä väestöissä.

Mainitussa uudessa tutkimuksessa (linkki yllä), Keski-Saksasta löydetyistä ihmisten jäänteistä, jotka oli ajoitusmäärityksillä osoitettu 7 500-2 500 vuotta vanhoiksi, uutettiin mtDNA-näytteet. Näytteiden analysointi osoitti, että ne edustivat uutta neoliittisella kaudella saapunutta H-haplotyyppiä, joka oli osittain korvannut vanhemman geenirakenteen. Nämä uudet fyysisen antropologian ja genetiikan tulokset tuovat siis uutta valoa eurooppalaisten geenirakenteen (genetic makeup) muodostumiseen: Eurooppaan on saapunut H-haplotyyppiä kantavien ”kantaäitien” (”Helena” ja ”Velda” Iberian refugissa) lisäksi useita, geneettisesti erilaisia väestöryhmiä, useina eri aikoina ja useista eri suunnista. Tutkijoiden mukaan uudet tyypit osin syrjäyttivät vanhemmat, mutta myös sekoittuivat alkuperäisten kanssa.

KUVA 7.  UUDEN TYYPPINEN H-HAPLO SAAPUI KESKI-EUROOPPAAN NOIN 6 500 VUOTTA SITTEN, SYRJÄYTTÄEN (JA OSIN SEKOITTUMALLA) ”HELENALAISET”.

anatoliasta.jpg

 KUVASSA 7 (ALAKUVA) on esitetty mtDNA H-haplotyypin väestöjen liikesuuntia (”helenalaiset” Iberian refugista ja uuden Anatoliasta saapuneen ”tuoreemman” H-haplon muuttoreittejä) sekä Pohjois-Eurooppaan levinnyt vanhin haplotyyppi U. Kuvassa näkyy äitilinjojen lisäksi tärkeimmät isälinjojen (Y-DNA) haplotyypit: R1b (läntisen Euroopan yleisin geenimerkki), I (pohjoinen) ja N (idästä saapuneet miehet).

--------------------------------------------------

Euroopassa käytettiin mausteita jo esi-historiallisina aikoina.

Ruukunkappaleet oli löydetty Tanskasta ja Saksasta. Ne olivat vähintään 6100 vuotta vanhoja eli kaudelta, jolloin  ihmiset olivat siirtymässä metsästyksestä ja keräilystä maanviljelykseen.

journal.pone.0070583.g001.png

-------------------------------------------------

EUROOPPALAISTEN GENEETTISTÄ HISTORIAA

Geneettisten tutkimusten mukaan eurooppalaiset ovat peräisin läntisestä ja lounaisesta Aasiasta. Vaellukset Euroopan mantereelle ovat tapahtuneet useassa eri vaiheessa, ja tutkijoiden mukaan päämuuttoaallot ovat tapahtuneet 40 000 ja 28 000 vuotta sitten.

Ensimmäiset merkittävät muuttoaallot Aasiasta tapahtuivat siis jo myöhäispaleoliittisella kaudella (Upper Paleolithic , 50 000-10 000 vuotta sitten). Mesoliittisella kaudella (10 000- 8 000 vs) Skandinavia ja Suomi saivat ensimmäiset väestönsä. Neoliittisella kivikaudella (8 000-5 500 vs) indoeurooppalaiset saapuivat Mustanmeren ympäristöstä ja Turkin Anatoliasta, levittäen kielensä lähes koko mantereen alueelle, mutta uusimpien tutkimusten mukaan syrjäyttivät ja sekoittivat eurooppalaista geenirakennetta, erityisesti keskisessä Euroopassa (Danubian kulttuurin alueella).

kulttuurialueet.jpg

KUVA 8. KEHITTYVÄT POHJOISET (VALKOISET) RODUT VALTAAVAT KESKI-EUROOPAN JA LEVIÄVÄT DANUBIAN (TONAVAN) KULTTURIN ALUEELTA POHJOISEEN.

Pohjoisen ihmistyypin syntyyn ja kehittymiseen vaikuttivat suuresti Mustanmeren ympäristöstä tulleet (ALAKUVA) valloittajat , jotka vaikuttivat Tonavan (Danubian) kulttuurin muodostumiseen keskisessä Euroopassa neoliittisella kivikaudella. Tonavan kulttuuri (YLÄKUVASSA D) oli kukoistuksessa noin 5 500 vuotta sitten, monet nykyiseen pohjoiseen ihmisrotuun kuuluvat alarodut (kuten Neo-Danubian tyypit) ovat peräisin tämän kulttuurialueen väestöjen jälkeläisinä.

Neoliittisen Euroopan tärkeimmät kulttuurialueet olivat noin 5 500 vuotta sitten jo mainittu Danubian (Tonavan) kulttuuri (D), johon kuuluivat (nykyisen nimityksen mukaan) alueet Pohjois-Ranskasta Länsi-Ukrainaan, mukaan lukien Itävalta, Romania ja Bulgaria ja alueita läntisestä Unkarista ja Puolasta. Näiden maiden nykyisissä väestöissä on pohjoiseen alarotuun kuuluvia Neo-Danubian ihmistyyppejä vaihtelevia määriä (20-55 prosenttia koko väestöstä). Toinen tärkeä kulttuurialue oli Välimeren (Mediterranean) kulttuuri (V), joka ulottui Adrianmerestä itäiseen Espanjaan, mukaan lukien Italia ja osia eteläisestä Ranskasta ja Sveitsistä. Nykyinen välimeren ihmisrotu on osittain näiden indoeurooppalaisten (Mustanmeren ympäristöstä ja eteläisen Venäjän aroalueiden ratsastajakansojen), kuin myös Lähi-idästä ja Saharan tuhoutuneen (ilmaston muuttuessa) kulttuurin sekoittuneita jälkeläisiä. Kolmas tärkeä kulttuurialue tuona neoliittisena kivikautena oli mosaiikkimaisesti pohjoiseen levinneet Atlanttisen kulttuurialueen asumiskeskittymät (A), joiden väestöjen jälkeläiset muodostavat nykyisen luoteisen Euroopan pohjoisten alarotujen ihmistyyppejä. A-kulttuurialueen uskotaan levinneen Portugalista aina eteläiseen Ruotsiin asti, vieden pohjoiset ihmistyypit mukanaan (POR-valtio on nykyisin ”miehitetty ja naisitettu” välimerenrodun ihmistyypeillä). Muut mainittavat kulttuurialueet olivat Itä-Euroopan kulttuuri (I), johon kuuluivat nykyisistä maista Itä-Ukraina, osin Etelä-Venäjä ja Valko-Venäjä sekä viimeisenä vaan ei vähäisempänä Kreikan Neoliittinen Kulttuuri (K), johon kulttuuriantropologien ja arkeologien mukaan kuuluivat erityisesti pohjoinen Kreikka, Serbia, Makedonia ja osin eteläinen Italia.

-------------------------------------------------------------

SAHARAN MUINAINEN SIVILISAATIO (10 500-5 500 VUOTTA SITTEN) JA VÄLIMEREN KULTTUURI

Saharan pohjoisalue on tuhansien vuosien aikana kokenut useita ilmaston muutoksia, joiden aikana  kuivuus (hiekka-aavikot) ja monsuunisateet (savannit) ovat vaihdelleet. Jälkimmäisen ilmaston vallitessa alueelle kehittyi Pohjois-Afrikan ensimmäinen korkeakulttuuri.

Egyptologit uskovat mielellään, että Afrikan ainoa muinainen korkeakulttuuri olisi kehittynyt Niilinlaaksoon. Saharasta (Libyasta) löydetty musta muumio sai kuitenkin Yorkin yliopiston egyptologin, Joann Fletcherin, kiinnostumaan asiasta. Radiohiiliajoituksen perusteella mustan pojan muumio oli ainakin 5 600 vuotta vanha, noin tuhat vuotta vanhempi kuin egyptiläiset muumiot. Hyvin säilyneen mustan pojan muumiointitekniikka oli kehittynyttä, mm. sisäelimet oli poistettu balsamoinnin yhteydessä. Se sai löytöpaikkansa mukaan nimen Uan Muhuggiag, säilytyspaikka on Tripolissa. Mainittakoon, että tohtori Fletcher saattaa olla myös kuningatar Nefertitin muumion löytäjä.

Noin 10 000 vuotta sitten maapallon pyörimisakseli oli kallistunut siten, että Auringon säteily sai aikaan ilmastolliset olot, joissa Sahara sai monsuunisateita ja alue oli savannin kaltaista, viljelykseen ja laiduntamiseen soveliasta. Readingin yliopiston Kevin White on osoittanut satelliittitutkimusten avulla, että Saharassa oli muinoin järviä (maaperästä paljastui ns.paleojärviä). Whiten mukaan ensimmäiset ihmiset Saharassa olivat metsästäjä-keräilijät 400 000-70 000 vuotta sitten, kunnes kuivuus ajoi heidät pois, mutta sateiden käännyttyä takaisin alueelle, tulivat uudet asukkaat pystyttäen kyseisen Saharan sivilisaation.

KUVA 9.  ”SISARHAPLOJEN” HV LEVIÄMINEN IBERIAN REFUGISTA. YHTEYS SAHARAN MUINAISEEN (10 500-5 500 VUOTTA SITTEN) KULTTUURIIN.

hv_haplot.gif

”Sisarhaplotyyppiä” HV kantavat väestöt vaelsivat yhdessä Eurooppaan (KUVA 6).  Sykesin antamien nimien mukaan Iberian refugissa asustelivat ”Velda” ja ”Helena”. Näiden ”kantaäitien” klaanien jälkeläiset levittäytyivät Brittein saarille, Skandinaviaan ja muuallekin Euroopan mantereelle jäänreunan vetäytyessä kohti pohjoista. Vaellusta Afrikan pohjoisosiin lienee ollut, mutta Saharan sivilisaation tuhoutuessa ilmastonmuutoksen johdosta, väestöjen liikkeet suuntautuivat kohti pohjoista (nykyiseen Espanjaan) kuin myös Egyptiin, kohti Niilin ympäristön hedelmällistä seutua.

Kölnin yliopiston Stephen Kropelin ja Rudolph Kuiper ovat tutkineet muinaisten ihmisten levittäytymistä pohjoisessa Afrikassa. Heidän mukaansa 10 500-5 500 vuotta sitten alueella oli vallitsevana ilmasto, joka sai aikaan savannimaisen muinaismaiseman, paimentolaiskulttuurin ja mahdollisesti ensimmäiset karjaa kasvattavat ihmiset. Kuiper myös ehdotti, että kuivuuden pakottamana, ihmiset vaelsivat Niilinlaaksoon ja etelään. On ilmeistä, että myös Välimeren kulttuurialue (KUVA 8) sai muuttovirtaa katoavasta sivilisaatiosta (eikä pelkästään KUVAN 9 mukaista joidenkin tutkijoiden esittämää liikettä etelään).

Perusteellisemmin Saharan muinaista kulttuuria on tutkinut italialainen tiimi, johtajanaan Savino
di Lernia (American Journal of Physical Anthropolopy, 2003, 120:pp.225-232). Löytämänsä ja tutkimansa luola(kallio)maalaukset ja piirrokset ajoittuvat aina 14 000 vuoden päähän. Piirroksissa esiintyy mm. kiraffeja, elefantteja, kameleita ja hevosia sekä ihmisiä jokapäiväisissä askareissaan.Tiimi on myös löytänyt eläinjäänteitä (luita) ja kasvijäänteitä, joiden hiili-14-ajoitus täsmää ilmastollisten, kulttuurillisten ja väestöllisten tutkimusten kanssa. On lisäksi löydetty kaiverrus, jossa ihmisellä on kuvattu koiranaamio; eläinnaamiot ilmestyivät Niilinlaaksoon myöhemmin. Keramiikkalöydöt (ruukun palaset) on ajoitettu n. 9 000 vuoden päähän. Tutkijoiden mukaan alueelle on muuttanut ihmisiä (eri rotuisia) Mesopotamiasta ja Palestiinasta n. 7 000 vs. Libya onkin kansojen sulatusuuni, kuten nykyinen etninen kirjo antaa ymmärtää.  Kaikki tiimit toteavat monsuunisateiden kääntymisen ja siitä aiheutuneen kuivuuden muuttaneen savannit vähitellen hiekka-aavikoksi ja pakottaneet ihmiset lähtemään eri suunnille.

--------------------------------------------------------------