Share |

MAAILMANKAIKKEUS

 

Maailmankaikkeuden alkuperä

 


Olemme todenneet, että U-kirjan aineisto ja tieteen käsitykset kemian ja fysiikan alallaovat melko lailla samankaltaisia, paitsi, että kirjassa mainitaan ultimatonit , ensimmäisethavaittavissa ja mitattavissa olevat energia-aine hiukkaset, ja ultimatoniset energiamuodot.Tiede on kuitenkin lähestymässä aineen ja energian perimmäistä olemusta kehiteltävissä

olevan supersäieteorian myötä. Astrofysiikan alalla, oman aurinkokuntamme tapauksessa,sekä yhtäläisiä että toisistaan poikkeavia käsityksiä ilmenee. Siirryttäessä kauemmaksiavaruuteen, havaitaan sekä tieteelle tuttuja (sähkömagneettinen energia ja gravitaatio) ettätuntemattomia (avaruusenergian virtapiirit, universaalinen gravitaatio ja antigravitaatio)energian muotoja ja vuorovaikutuksia. Tieteenkin piirissä on pohdiskeltu mm. Planckinpituuden minimaalisissa mittasuhteissa tapahtuvia aika-avaruuden symmetrian muutoksia,havaitsemattomia ulottuvuuksia, virtuaalihiukkasten kuljettamaa informaatiota ja valonnopeuden ylittäviä (ei-fyysisten kappaleiden) supernopeuksia, rinnakkaisia ulottuvuuksiaja aineen ominaisuuksien ja sen myötä itse aineen siirtoa. Ovatpa jotkut fyysikot sitä mieltä,että Einsteinin suhteellisuusteoreettiset periaatteet eivät ole lopullinen sana tuntemattoman fysikokemiallisen todellisuuden hahmottamisessa.

Maailmankaikkeuden rakenne ja synty ovat U-kirjan ja kosmologiassa vallitsevan käsityksen
mukaan täysin erilaisia. Kirjan mukaan kaikkeudella on iätön perusrakenne, jossa aineen ja
energian loputtomissa transmutaatioissa (toisikseen muuttumisissa) uusia tähtijärjestelmiä
syntyy, tuhoutuu ja uudelleen muodostuu ns.ulkoavaruudessa. Organisoidut tähtimaailmat,
superuniversumit, kuten Linnunrata, kiertävät kosmoksen keskuksen ympäri suunnattoman
suuren gravitaatiosysteemin ikuisessa otteessa. Kosmologian nykykäsityksen mukaanhan
maailmankaikkeus, aine, aika ja avaruus, sai alkunsa ns.alkuräjähdyksessä noin 15 miljardia
vuotta sitten. Astronomia toki tietää tähtien ja tähtijärjestelmien syntymisen tähtisumuista ja
tähtien supernova räjähdykset ja uusien tähtien muodostumisen planetaarisista sumuista,
joten yhtäpitävyyttäkin löytyy. Periaatteellinen eroavaisuus on siis maailmankaikkeuden ikä,
iätön (ikuinen) vai alkuräjähdyksen aikaansaama aine, avaruus ja aika.

Alkuräjähdystä pohtiessa joutuu perimmäisten kysymysten äärelle: miten voidaan selittää, että
jokin (aine ja avaruus) saa alkunsa olemattomasta. Mieleeni muistuu erään opiskelijan kysymys
fysiikan luennolla: Professori, olenko ymmärtänyt oikein, ensin ei ollut mitään ja sitten se räjähti?
Kosmologit ovat keksineet singurariteetin, tiiviin ja kuuman pisteen, jonkinlaisen aika-avaruuden
vääristymän, joka sitten räjähti, ei yhdessä pisteessä vaan kaikkialla (kuinka räjähdys voi tapahtua
kaikkialla, jos kerran tilaa ei ollut?). Tieteen, filosofian ja uskonnon lähtökohta on eräässä
suhteessa sama: jotakin on aina täytynyt olla olemassa (tyhjästä on paha nyhjästä): energia-aineen
tai henki-energian jokin muoto. Tiede ehdottaa singulariteettia, uskonnossa on Luoja,
filosofia (viisauden rakastaminen ja etsiminen) etsii vastauksia ilman tieteen painolastia tai uskoa,
loogista päättelykykyä harrastaen, toisinaan tiedettä ja uskontoa koordinoiden. Urantia-kirja on
tieteen, filosofian ja teologian synteesi.

Kosmologisia teorioita

  1.    Maailmankaikkeus on ikuinen, vailla alkua ja loppua
  2.    Alkuräjähdys sai aikaan aineen, avaruuden ja ajan
  3.    Universumit syntyvät silmukoitumalla
  4.    Mustat aukot synnyttävät uusia maailmoja
  5.    Luomisteoria
  6.    Urantia-kirjan kosmologia           
  7.                                                        SIVU SEKAISIN: EI TOTTELE KOMENTOJA !                                                                              YRITÄ SAADA SELVÄÄ !
  8. 1. Kaikkeus on ikuinen.
  9. Tätä ajatusrakennelmaa ovat monet astronomit ja astrofyysikot vuosiensaatossa kannattaneet. Sir Arthur Eddingtonin lähtökohtana oli maailmankaikkeus, joka ei ollutsyntynyt alkuräjähdyksessä, mutta joka oli kuitenkin laajeneva. Sir Fred Hoyle puolestaan esitti,että kaikkeus on ikuinen ja että luomista tapahtuu jatkuvasti. Luomisella hän tarkoitti uusientähtijärjestelmien jatkuvaa syntymistä tähtisumuista eli pieniä big bangeja tapahtuu eri puolillaavaruutta. Hoylen mukaan kaikkeus on siis vailla alkua ja loppua, uutta ainetta syntyy jatkuvastija muodostuvat uudet galaksit korvaavat laajenemisesta aiheutuvan materian harventumisen.Tämä ns. täydellinen kosmologinen periaate tarkoittaa siis energian ja aineen tasapainoakoskaan päättymättömässä aineen ja energian transmutaatiossa. Kun otetaan huomioon se rajallisuus, joka astronomisilla havainnoilla on, havainnoimattoman maailmankaikkeudentuolla puolen voi todellakin tapahtua jatkuvasti ?pieniä pamauksia? kuten Hoylen teoria sanoo.Näistä punertavista hehkuista lähtenyt säteily on jäähtynyt ja saattaa siis olla 2.7 K taustasäteilynlähde (uusimmat satelliittihavainnot ovat erottaneet pieniä eroja, jonka kosmologit ovat tulkinneettukevan alkuräjähdystä). Monet seikat, jos niin halutaan tulkita, tukevat Hoylen teoriaa big banghypoteesin vaihtoehtona.
  10. Kun maallikko kyselee kosmologilta (esim. luentotilaisuudessa), mitä oli ennen alkuräjähdystä,

saa usein vertauskuvallisen vastauksen; on turha pohtia mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella
(koska avaruus sai kuulemma alkunsa alkuräjähdyksessä, ei ollut mitään sitä ennen mistä kysellä).
Kun kyselijä toteaa, että pohjoisnavan pohjoispuolella on pohjoinen tähtitaivas ja spekuloi voisiko
tämä vertauskuvallisesti tarkoittaa astronomian havaitsematonta avaruuden aluetta (Hoylen pikku
pamaus sektoria), saa (ehkä) vastaukseksi avaruuden ilmapallomaisen (tai pullataikinamaisen)
laajenemisvertauksen. Sitten kyselijä (tuo kiusankappale) jatkaa: kuinka alkuräjähdys on voinut
tapahtua kaikkialla kun ilmapallo (tai taikina) lähtee pienestä alusta ja tarvitsee aikaa laajetakseen
ja mahdollisesti räjähtääkseen (ilmapallo), eihän silloin alussa ollut edes aikaa. Seuraavaksi
pohtija mietiskelee, että jos big bang tapahtui kaikkialla, eihän silloin avaruudella ole tarvetta enää
laajeta (kosmologi poistuu paikalta).

Fred Hoylen lisäksi myös G. Burbidge on esittänyt, että uudet universumit syntyvät tähtisumuista,
avaruuden vetypilvistä ja tähtipölystä, jatkuvasta ns. pieninä big bangeina ja että taustasäteily
syntyy (astronomisen havaintokyvyn tuolla puolen) kaukaisista galakseista ja kvasaareista.
Herrat myös ihmettelivät aikoinaan, miksi hypoteesi yhdestä suuresta alkuräjähdyksestä on niin
juurtunut tiedemaailmaan, aivan kuin antiikin ptolemaiosmainen (maakeskeinen) käsitys.
Ehkäpä (rajoittunut) ihmismieli pyrkii näkemään kaikessa alun ja lopun (kaikkeuden loppuakin
eli laajenemisen vastakohtaa ja lopullista romahtamista ovat jotkut kosmologit ehdotelleet).

Hoylen ehdottama aluton ja loputon maailmankaikkeus on lähellä Urantia-kirjan ilmoitusta,
jonka mukaan kaikkeus on ikuinen ja että uusia universumeja syntyy jatkuvasti kaukana ns.
organisoimattomassa ulkoavaruudessa ja että näihin tapahtumiin liittyy suunnattomia energian
purkauksia ja muita häiriötiloja kyseisellä avaruuden sektorilla. Lähiavaruudessa tällainen
tapahtuma on nähtävissä Andromedan galaksin Spitzer-luotaimen ottamassa infrapunakuvassa.
Siitä nähdään, että vanhat tähdet ovat galaksin kiekkomaisessa osassa ja nuoremmat tähdet ovat
reunamilla. Kuvassa erottuvat myös tähtipölyä ja vetykaasua sisältävät haarakkeet, joissa uudet
tähdet ovat muodostumassa. Andromedan säteilyn energia vastaa neljää miljardia aurinkoamme;
tämän perusteella on arvioitu, että tähtiä olisi peräti tuhat miljardia (Linnunradassa ehkä 200
miljardia tähteä). Andromedan infrapunakuva.

 

2. Alkuräjähdys. Tämän hypoteesin mukaan ihminen on singurariteetin myöhäsyntyinen
jälkeläinen. Tarkastellaanpa (tietysti lyhennettynä) tätä ajatusrakennelmaa, joka perustuu
lähinnä punasiirtymän (doppler-ilmiö) tulkintaan, mikroaaltotaajuiseen taustasäteilyyn ja
avaruuden vety-helium suhteeseen.

Alkuräjähdys (avaruuden ja ajan synty)--> supersymmetrian hajoaminen (gravitaation,
heikkovoiman, vahvavoiman ja sähkömagneettisen vuorovaikutuksen eriytyminen)-->
vedyn ja heliumin muodostuminen (tietyssä suhteessa)-->vetypilvien muodostuminen ja
tiivistyminen (tähtisumut) --> tähtien ja raskaampien alkuaineiden muodostuminen --> galaksit
--> Linnunrata-->aurinkokuntamme ja maapallo--> maapallon alkuliemi ja alkuilmakehä -->
kemiallinen evoluutio (biogeneesi, alkusynty, elämän rakennuspalikoiden kuten vasenkätisten
aminohappojen, proteiinien, DNA:n ja elävän solun ilmaantuminen sattumalta kemian ollessa
otollinen tälle tapahtumalle) --> biologisen evoluution käynnistyminen (kehitysoppi) -->
merellinen elämä--> elämän (osittainen) siirtyminen maalle -->välivaiheet, joiden kautta
alkukantaiset ihmiset muodostuivat--> ihmisen kehitysvaiheet (kuten Heidelberg-rotu ja
Neanderthalit, Cro-Magnon-tyyppi) -->nykyihminen (esim. pohjoismainen valkoinen rotu).

Todellista (urheilullista) pohjoismaista naiskauneutta.

Ketju on yhtä vahva (tai heikko) kuin sen heikoin lenkki. Olemme jo kirjoitelmassa kemiallinen
evoluutio
nähneet, että tiede ei ole pystynyt todentamaan biogeneesiä lukuisista kokeellisista
tutkimuksista huolimatta. Sen sijaan (biologinen) evoluutio on monitieteellisesti todennettu
fakta, ns. poikkitieteellisessä tutkimuksessa ovat mukana mm. geologia, paleontologia,
arkeologia, antropologia, paleoantropologia, genetiikka, biologia, historia (esihistoria),
sosiaaliantropologia, molekyylibiologia, kemia ja fysiikka (radiohiiliajoitus ym. isotooppi-
menetelmät). Kuten nykyiset (tunnistettavissa olevat) rotupiirteet (esimerkkinä
valkoiset, aasialaiset, afrikkalaiset), sekoittumarodut (esim. arabit, latinot, intialaiset) ja lopulta
alkuperäiskansat (esim. eskimot, australidit, intiaanit) osoittavat, tieteelle tuntemattomia
mutaatioita on matkan varrella sattunut. Hiljattain järjestetyssä kyselyssä vain noin 60%
suomalaisista uskoi evoluutioon (kehitysoppiin). Syitä olivat varmaankin tieteellisen tiedon
puute, asenteet ja uskomukset tai huono kysymyksen asettelu. Evoluutio on ketjun vahvin
lenkki, koska fossiilien, luiden ja kallojen löytökerrostumat on geologisilla, kemiallisilla ja
fysikaalisilla ajoitusmenetelmillä, jotka ovat toisistaan riippumattomia, melko luotettavasti
ajoitettu. Kun kahdella tai useammalla (toisistaan riippumattomalla) tekniikalla saadaan
sama tulos, tieteen kriteerit täyttyvät. Myös molekyylibiologiset tutkimukset (kuten DNA- ja
proteiinikellot) tukevat ajoituksia ja lajien kehitystä.

Alkuräjähdyksen ikäarvioita (laskettuna ns. Hubblen laista) tarkasteltaessa havaitaan suuri
hajonta: 10-20 miljardia vuotta. Arvioinnissa pitäisi tuntea ns. Hubblen vakio tai parametri,
jolle on saatu erilaisia arvoja: 85 (tähtien infrapunamittaukset), 80 (planetaarisiin sumuihin
perustuvat laskelmat), 71 (WMAP-satelliitti) ja 77 (Chandra-satelliitti). Näiden perusteella
maailmankaikkeuden ikä olisi 10-15 miljardia vuotta; nykyinen käsitys on 13.7 miljardia.
Eräät astronomit ovat luopuneet punasiirtymään perustuvasta
etäisyyden mittaamisesta ja tehneet laskelmansa suoraan kaukana olevien kvasaarien
valosäteilyn avulla. Tällä menetelmällä Hubblen vakio olisi 45-50 ja maailmankaikkeuden
ikä peräti 24 miljardia vuotta! Tämäkö on kosmologien mainostamaa täsmätiedettä?

Kaksoistähtien etäisyysmittauksissa, mitattaessa tähtiparin massaa, kiihtyvyyttä,valoisuutta ja lämpötilaa, saatiin tuloksia, joiden mukaan ikää (13.7) pitäisi tarkentaa n.15%.

Astronomiassa kai osa tieteestä tehdään äänestämällä, kuten Pluton pudottaminen planeettojen
joukosta osoittaa. Ehdotan kaksiosaista äänestystä: onko alkuräjähdys tapahtunut ja jos
(niin kuin tällä hetkellä on todennäköistä) valtavirta voittaa, äänestetään kaikkeuden iästä.
Kun (alkuräjähdykseen uskovat) kosmologit ovat näinkin erimielisiä, pitäisi toisinajattelijoille
antaa puheenvuoro, palstatilaa, observatorioaikaa, eikä vainota tai vaieta (kuoliaaksi).

Välihuomio: kun googlataan hakulauseella big bang never happened , saadaan lähes

20 000 sivua!

Kun tarkastellaan avaruutta, voidaan todeta, että tähtien ja tähtijärjestelmien kuten galaksien
synty erilaisista tähtisumuista ja tähtipölystä on astrofysikaalisesti osoitettu. Sen sijaan kaiken
alku, aineen, avaruuden ja ajan synty, on todistamatta (kosmologien väitteistä ja saarnoista
huolimatta). Alkuräjähdyshypoteesi perustuu pitkälti punasiirtymän tulkintaan, joten sitä
käsittelemme myöhemmin erikseen.

Lisää tietoa "alkuräjähdyksestä" ja muutakin mielenkiintoista täältä

3. Silmukoituminen ja 4. Mustat aukot. Nämä kvanttikosmologiset hypoteesit ovat niin lähellä
toisiaan, että ne esitetään yhdessä. Lähtökohta on, että on olemassa useita maailmankaikkeuksia
tai universumeita ja että uusia syntyy emämaailmasta silmukoitumalla esim. mustista aukoista.
Osa nykytutkijoista on keskustellut tästä uudesta (kvanttikosmologisesta) lähestymistavasta
seminaareissa ja tiedejulkaisuissakin. Ideana on yrittää yhdistää fysiikan kaksi keskeistä teoriaa:
suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. Mistä emämaailmankaikkeus on peräisin, sitä ei edes
yritetä selittää: se on joko ikuinen tai syntynyt alkuräjähdyksessä.


Andrei Linden ajatusten mukaan silmukoitumalla on syntynyt maailmojen loputon jatkumo ja
äärettömän kauan sitten (huom: ei yritetä mitään ikämääritystä) on tapahtunut alkuräjähdys, jossa
avaruuden jotkut sektorit laajenevat nopeasti joidenkin kuihtuessa. Oma maailmankaikkeutemme
olisi voinut syntyä juuri tällä tavalla ollen siis emämaailmakaikkeuden kaukainen jälkeläinen
(vertaa Urantia-kirjan superuniversumeihin, paikallisuniversumeihin ja ulkoavaruuden jatkuvasti
vetypilvistä muodostuviin uusiin tähtimaailmoihin; U-kirjan kosmologia esitetään myöhemmin
erillisessä kirjoitelmassa). Ehkäpä on maailmoja, joissa on erilainen määrä ulottuvuuksia ja ehkä
joku, jossa ei ole laisinkaan aikaa (vertaa U-kirjan ajattomaan ja ikuiseen keskusuniversumiin!).
Ihminen ei pysty ymmärtämään tällaisia maailmoja; käsityskyky riittää vain kolmen ulottuvuuden
ja yhden aikadimension tajuamiseen.


Lee Smolinin silmukoitumismallissa uudet maailmankaikkeudet syntyvät mustista aukoista.
Uusi universumi voisi (mutta ei aina) syntyä kun tähti kokee supernovaräjähdyksen ja jättää
jälkeensä mustan aukon. Jättiläismäisen tähden luhistuessa mustaksi aukoksi avaruuteen
sinkoutuvasta materiasta syntyisi uusi universumi. Uusi maailma voisi yhdistyä edelliseen
tai emämaailmakaikkeuteen ns. madonreiän välityksellä.

Tähtitieteilijät pystyivät viime helmikuussa (2006) seuraamaan supernovan syntymistä reaaliajassa Swift-luotaimen (joka on valjastettu tiedottamaan gammapurkauksista) antaman vinkin perusteella. Tässä tapauksessa energiapulssi koostui röntgensäteilystä. Supernova räjähtää Linnunradassa (joka on suhteellisen vakiintunut järjestelmä) ehkä kerran vuosisadassa. Koska galakseja on miljardeja, räjähdyksiä nähdään useammin. Hubble-avaruusteleskooppi on kuvannutkin 2000-luvun alussa tällaisen tapahtuman.


Koska Linde ja Smolin eivät edes yritä selittää kaiken alkua, perimmäinen kysymys jää
ratkaisematta: onko maailmankaikkeus ikuinen vai syntynyt joskus. Seuraavissa kirjoituksissa
tarkastelemme U-kirjan kosmologista mallia ja punasiirtymän tulkintaa ja siinä mahdollisesti
esiintyviä avaruuden ja aineen aiheuttamia vääristymiä, toisin sanoen johtuuko havaittu
siirtymä pelkästään galaksien pakonopeudesta vai jostakin muusta.

Linkit: Urantia-kirjan kosmologia ja Urantia-kirja ja Hubblen laki sekä Punasiirtymä, jossa tarkastellaan tieteen käsityksiä punasiirtymän luonteesta. Gravitaatio Painovoiman mysteeri